Sen tuntee jo kylmään ovenkahvaan tarttuessa, että avaamisen tuolla puolen on uusi maailma. Kuura on touhuillut yövuorollaan ja päällystänyt ruohikon, aidan tolpat ja pihan perän ämpärit. Siluettina näkyvän naapurin katonkin se on kuorruttanut. Kerkeävänä on oltu.
Pihan poikki kulkiessa huomaa myös tuoksujen muuttuneen. Humus ja lämmin maamöhä eivät nouse enää askeleen alta nenään, vaan tuoksujen ylle on tullut kansi. Viileä hileen tuntu leijuu ilmassa. Talitintitkin vain istuvat, vaikka eilen vielä hippastiin puusta toiseen – nyt ei mitään. Toljottavat vaan, että tuossa tuo sulaton ja siivetön riepu taas etenee maata pitkin, lantakengissään kohti kanalaa. Jättäisi edes oven auki, että pääsisi jyväkipolle, mutta kun ei…
Talvi on yöllä käynyt tekemässä pohjan. Ja näyttää vallan onnistuneelta – saumat ovat hyvät ja jälki tasainen. Kyllä tähän kelpaa marras- ja joulukuun tulla. Talon kivijalkoihin on piirretty kimalteiset linjaukset, joihin myöhemmin saapuu paksummalla pensselillä muhkea lumikuori. Loppuu se vinkka lattianraoista. Järven yllä höyryää tähtipölyinen hattara, jonka läpi valon säteet eivät pääse, vaan jäävät siihen kiehnäämään. Järvi ja taivas ovat yhtä ja samaa pastelliverhoa. Eikä siellä enää näy eikä kuulu joutsenia. Meille jäi nyt vain viherpeipot ja tintit.
Talossa tämä tarkoittaa, että eteisen savi- ja hiekkaralli on tämän vuoden osalta ohi ja koira voi kulkea sisään ja ulos ilman tassujen putsailua. Pönttöuunin ja takan kylkiin nojaa taas täydet klapikopat ja pian myös paljastuu hiirten polut rossipohjan alle sekä niitä vaanivat maatiaiskissan tassun jäljet. Eikä tästä varmaan enää mene kuin yksi kuun kierto, niin rantaan saapuu tuttu laahusjälki saukon mutkia ja rusakon reittejä.
Istumme kanalan portaalla koiran kanssa ja tuijotellaan muutosta. Meille tämä on tervetullut. Kun maa luovuttaa lämpönsä ja kuva jähmettyy, syntyy uusi, erilainen maisema.
Ja vaikka vielä päivän selkään nouseva aurinko sulattaa kaiken takaisin väreihinsä, on talven pohja täällä – taulu on alustettu. Ja päivä ja yö kerrallaan, luo talvi siihen uuden kerroksensa, kunnes mestarityö on valmis.
