Laijkuvaus: puutarhaihminen (homo hortus), hyvin läheistä sukua homo sapienssille. Usein risteytyy.
Tuntomerkit: n. 1,5, – 2 m eli vastaa suunnilleen noin 28-vuotiaan männyn runkokokoa tilavuudeltaan.
Tunnistettavaa: kuten puillakin, yläpäässä on haituvaa / jotain tuulessa huojuvaa, sekä oksat, joita tosin on vain kaksi. Juuria ei ole, vaan onnistuu siirtämään itseään ilman apuja.
Ominaista: Siirtymisen taidosta huolimatta kykkii pääasiallisesti pitkiä aikoja paikoillaan keskirungon pehmein alue korkealla ilmassa ja ruopsuttaa planeetan pintakerrosta.
Esiintyminen: ilmestyy ulos keväisin ja kattaa lähes kaikki lumettomat ruohoalueet ja puskat läpi Suomen. Lajia löytyy vain Suomesta, mutta muissa maissa on havannoitu lähes vastaavia saman sukuisia.
Käytös: Keväällä ruopsuttaa turvallisuushakuisesti maata ja piharinnettä. Pälyilee eksyneen näköisenä hennosti pölyävän maapölyn keskeltä lehtikompostia, sillä muistilevy on talven jäljiltä tyhjä ja aivotoiminta käynnistyy lajityypillisesti rauhakseen. Tähän vaikuttaa myös Suomen tyypillinen talvi-ilmasto, joka sisältää paljon hilettä, pimeää ilmatilaa ja miinusasteita.
Ravinto: periaatteessa lähes kaikkiruokainen, mutta aterioi harvakseen puutarhakauden ollessa käynnissä. Koska unohtaa. Syödä.
Tyypillistä: aloittaa joka kevät jo aiemmin opitun koreografian ennestään sille tutulla piha-alueella ja päätyy toistamaan (vuodesta toiseen) näitä ihan samoja ”parannuksia”. Reissaa useita kertoja touko-elokuussa paikalliseen puutarha-alan yritykseen, sekä rautakauppaan.
Huomioitavaa: Osalla lajia ilmenee myös nikkarointia. Tälle sivuryhmälle on erittäin lajityypillistä ulkorakennusten taakse kertyvät lautakasat ja kyhäelmät, jotka hautaantuvat niille sijoilleen syksyn tullen. Nikkaroija-puutarha-lajin (homo constructio hortus) tunnistaa myös yltiöoptimistisesta uskosta omiin kolmiulotteisiin kykyihin manifestoida varteenotettavia, saati edes jokseenkin kantavia rakennelmia. Näissä on myös usein mukana aineksia romuista ja ”huikeista” Tori.fi-löydöistä. Optimismin ohella tämän lajin tunnistamisessa helpottaa maalitahrat. Kaikkialla.
Yleisesti: homo hortus on varsin vaaraton ja lajityypilliseltä käytökseltään ajoittain jopa aikaansaava. Eritoten flooran (komposti, hake, multa, hiekka, yms. yms.) siirtelyssä se on taitava ja järjesteleekin tätä biomassaa runsain määrin kesän mittaan. Useimmiten edestakaisin.
Laji palaa takaisin lähtökuopilleen syyskyyn lopulla, josta se sitten pullahtaa esiin seuraavana keväänä. Silloin tuttu koreografia alkaa alusta.
Ihanaa kesää kaikille kanssahortuksille!
Rakkauel, Hanna
Valokuva: Taru Kankkonen